Halusin, mutta en saanut!
Tyhmä lukuloma ja kaikki! Olisin halunnut talviriparille, mutta enhän mä voinu mennä, koska tyhmä lukuloma :( Olin vaan kotona ja yritin lukea. Onneksi sain tehtäväksi ajaa omalla autolla 140 kilometrin päähän ihan yksin.
Tyhmä lukuloma ja kaikki! Olisin halunnut talviriparille, mutta enhän mä voinu mennä, koska tyhmä lukuloma :( Olin vaan kotona ja yritin lukea. Onneksi sain tehtäväksi ajaa omalla autolla 140 kilometrin päähän ihan yksin.
Pidin eilen nuortenmessussa saarnan ensi sunnuntain evankeliumitekstistä. Ajattelinpa jakaa sen tännekin!
Tää on ensimmäinen saarna jonka pidin ihan yksin. Ja tuntu että sössötin, eikä kukaan saanu selvää, mutta ilmeisesti se meni ihan hyvin :) Todella hankala raamatunkohta ja sainkin siihen apua teologiystävältäni!
Kanaanilaisnaisen usko
Tein koulussa äidinkielen esseen aiheesta miten minusta tuli Minä. Ajattelin, että se olisi ihan kiva laittaa tänne, koska siinä on asiaa isoskoulutuksesta ja koulukiusaamisesta.
Miten minusta tuli Minä
Minusta tuli Minä olemalla minä. Mitäkö tämä sitten tarkoittaa? Olin oma itseni, joka kasvatti minusta juuri tällaisen minkälainen haluankin olla. En pelännyt olla minä. Rohkeus palkittiin ja nyt olen Minä.
Kirjoitan nopeasti tekstin (kännykällä..). Mulla alkaa huomenna kevään kirjoitukset äidinkielen tekstitaidon kokeella. Tää on aika jännä, kun mä en oo oikeestaan jännittänyt ollenkaan. Luulis että olisin. Kumminkin kirjoituksethan ovat lukion tärkein juttu, jotka sitten päättää tuleeko abista ylioppilas ja läpäiseekö lukion.
Nyt kumminkin on aika hyvä luottamus itseeni ja olen aika rauhallinen. Yksi tärkeä syy tähän rauhallisuuteen on, että mä rukoilin. Rukoilin, että Jumala auttaa mua huomenna vaikeissa kohdissa. Hän on koko ajan vierellä ja tukee.
Hiihtolomalla ois tän tytön seitsemäs ripari. Kuudes ripari isosena. Yhen kerran oon ollu isoisona.
Kyllä se vaan on niin isottelu on vieny mut täysin mukanaan.
Meillä oli jo riparin tutustumisiltakin tällä viikolla. Ja noh hulivilejä ne on :) Omat pikkuset vaikutti tosi kivoilta ( niinhän ne aina, koska isonen rakastaa aina eniten omiaan.. tai jotain.. ) ootan nyt eniten sitä että pääsen keskustelemaan niitten kanssa ja tutustumaan. Voi vitsit oikeesti kuinka siistiä!
Rauhan Tervehdys lehti uutisoi isosrintamia erityisesti Oulussa, mutta myös valtakunnallisesti kuohuttaneesta aiheesta: Oulun seurakuntayhtymä ohjeistaa vähentämään isosten määrän leirillä yhteen isoseen kuutta leiriläistä kohden. Ilmeisimpänä syynä tähän on henkilökunnan määrän vähentämisen tuomat taloudelliset säästöt.
Todella positiivinen otsikko... mutta mitäpä tuosta. Josset jo tunnistanut niin biisi on OLET VAPAA...
siihen liittyy niin hieno muisto. 2011 kesällä. Kesän ensimmäinen ripari ja kaveri lauloi hieman väärin. revettiin... ei muuta...
Eiku oikeesti! Ens sunnuntaina on riparikirkko. WOW! ne kaikki riparilaiset tulee kirkkoon ja siitä alkaa niitten rippikoulu!
Isosten hautkin jo ehti alkaa meijän seurakunnassa viime viikolla.
Hain tietysti. Mitenkäs muutenkaan.
Mietin tossa, että voinko kirjoittaa kaksi blogitekstiä näin lyhyessä ajassa, mutta en voi olla nyt kirjoittamatta!
Tuli äsken sellainen kauhea onnellisuuden tunne siitä, että on isonen. On kyllä huisin mahtavaa olla isonen! Oon saanu itte siitä niin paljo irti. Mä oon nyt paljon avoimempi, iloisempi ja onnellisempi. Oon oppinu hyväksymään kaikki sellaisinaan kuin ovat ja se on oikeesti mahtava tunne :D Isosena oleminen antaa elämän ohjeita ja se näyttää tien parempaa (jos näin erittäin kliseisesti sanottuna :D ).
Vou tässä selailin fleimin sivuja ja silmään osui tälläinen isostesti:
http://www.fleim.fi/extrat/25/2697
Päätin sitten tehdä sen ja aika hyvin osui kohdalle :D Siinä sanottiin näin:
Tervehdys,
En ole unohtanut aikaisempia kommentteja, mutta kirjoitan tähän väliin pikaisen postauksen ihan toisesta aiheesta.
Olin vuonna 2007 töissä Armonlaaksossa eli Naantalissa. Silloin isosinani oli muutama vanhempi nuori, jotka olivat tehneet rippikouluparodia DVD:n.
Pari vuotta sitten kyseinen porukka teki DVD:lle jatko-osan: Arska: 5. isonen.
Vaikka elokuva on tehty aikalailla kieliposkella turunmurretta unohtamatta, onnistuu se mielestäni todella hyvin tarttumaan rippikoulutyön iloihin ja suruihin ensimmäisen kesän isosen - Arskan - näkökulmasta.
Joulu on kivaa aikaa, mutta omasta mielestäni siitä on tullut kauhean kaupallista. Hyvä kun oli tottunut siihen, että syksy oli loppumaisillaan ja lukion abivuosi oli alkanut, niin heti LOKAKUUSSA tuli joulutavarat kauppoihin. Herttilettis melkein KOLME kuukautta ennen joulua :o Ihan hämäännyin ja hämmennyin näistä kaikista kirkkaista joulupalloista ja muista härpäkkeistä! Ne hyökkää kauppojen muiden tavaroiden kimppuun vuosi vuodelta aikaisemmin ja valtaa kaikki paikat.
Tervehdin teitä kaikkia käyttäjiämme vielä varapuheenjohtajan ominaisuudessakin.
Pitäis jo hipsiä tästä nukkumaan, mutta minkäs sille mahtaa, että iski miäletön yöllinen inspiraatio! Ja rautaahan pitää takoa kun se on kuumaa!
Tervehdys!
Kerrassaan upeaa, että tällainen homma saatiin vihdoinkin käyntiin. Silloin, kun minä olin viime vuosituhannen lopussa isosena Kaarinan seurakunnassa lähellä Turkua, ei ollut puhettakaan, että isoset menisivät jonkun toisen seurakunnan leireille isosiksi.
Kun Kotimaa24:n tästä projektista tiesi kertoa, halusin välittömästi selvittää olisiko minusta jotenkin hyödyksi. Ylläpitäjät ehdottivat kaikenlaisia eri vaihtoehtoja, mutta blogin pitäminen tuntui omimmalta.
Mutta hieman itsestäni tähän alkuun:
Mun mielestä leirin yks parhaimmista hetkistä on se, että jokaisen päivän päätteeks kokoonnutaan yhessä hiljentymään ja rukoilemaan iltahartauteen. Saa hetkeks koota ajatuksiaan ennen seuraavaa päivää ja olla vaan yhessä muiden kanssa. On mukava kuulla toisten tarinoita.
Ite muistan yheltä riparilta vuonna 2010 kun meillä oli hiukan riehakkaampi porukka. Niin sitten isoset ottivat hartauksissa aina omat pikkusensa siihen ympärille, että oli sitten helppo hiljentää.
Tajusin, että mun aiemmissa teksteissä ei oo ollu oikeen mitään asiaa joten päätin, että nyt sitten on!
Sain kirjeen meidän kunnalta viime viikolla. Siinä luki:" Hei! Vapaa-aikalautakunta on 21.12.2012 valinnut sinut Esimerkilliseksi Nuoreksi 2012". Sen jälkeen kun olin lukenut sen niin olin ihan sanaton. Mua ei oo ikinä ennen valittu miksikään! Aloin miettimään, että miksi juuri minä. Tajusin, että ehkäpä seurakunnalla on näppinsä tässä mukana. Olin oikeassa.
Se hetki kun sä just ennen tutustumisiltaa saat omien pikkusten nimet ja panikoit että osaatko kaikkien nimet kun pitää pyytää se oma ryhmä koolle, että voidaan mennä jonnekin keskenään tutustumaan ja kysymään kivoja kysymyksiä. Fiilis on mulla tosi jännittyny!
viime vuonna olikin sitten tosi hauskaa kun oma pikkunen sanoo päin naamaa " Etten mä kyllä pidä susta yhtään" ai, että se oli mukavaa kuultavaa! Siihen sitten sopersin jotain epämäärästä.. hymyillen tietysti :)
Olinpas torstai-illalla nuortenillassa. Meillä oli nyt leffaillan vuoro ja elokuvana oli ihanampaakin ihanampi Nälkäpeli. Olin saanut autokortin maanantaina ja pääsin kulkemaan ihan omia aikojani nuorteniltoihin. Tosiaan mulla on 20 kilometriä kaikkialle... Menin sinne tosiaan tunnin aikaisemmin ja on se tosi mukavaa vaan mennä sinne ja jutella Sussulle ja Hanrille.
Kuten kaikki tietää, kirkkovuosi alkaa adventista. Isostenvuosi alkaa syksyllä, kun isoskoulutus alkaa, kerhot pyörittää käyntiin, nuortenillat käynistyy ja Maata Näkyvissä -festarit pärähtää käyntiin. Syksystä on tullut kiireistä aikaa kaksoistutkito käynistyi ja harrastukset alkoivat ja seurakunnan toiminta on kunnolla käynistynyt. Tekemistä on paljon, mutta vuorokaudessa on vain 24 tuntia.
Isoset ry? Isosten netti? Pompelipedia? Miten kummassa ja kuka ihmeessä?
Tämä on tarina siitä, miten päädyit isosten nettiin lukemaan tarinaa siitä, kuinka syntyi sivusto, jolla juuri luet tätä juttua tämän sivuston syntymisestä. Edellisessä virkkeessä ei ole mitään tolkkua. Jatka lukemista.
Nyt on sitten ensimmäisen postauksen aika! Eli olen 18-vuotias tytön tyllerö nimeltään Sirkku. Asun Laihialla ja käyn siellä myös lukion viimeistä vuotta. Olin riparilla vuonna 2009 ja sen jälkeen aloitin isoskoulutuksen. Juuri minun ikäisilleni isoskoulutus muuttui kaksi vuotiseksi ja olin silloin vähän, niin sanotusti katkera, koska siskoni ja veljeni oli käynyt sen yhdessä vuodessa. Huomasin kumminkin isoskoulutuksen jälkeen, että en olisi niin hyvä isonen, jos olisin käynyt sen yhdessä vuodessa :)
Onpas vaikeaa kirjoittaa ensimmäistä postausta!
Uusimmat kommentit