Mun mielestä leirin yks parhaimmista hetkistä on se, että jokaisen päivän päätteeks kokoonnutaan yhessä hiljentymään ja rukoilemaan iltahartauteen. Saa hetkeks koota ajatuksiaan ennen seuraavaa päivää ja olla vaan yhessä muiden kanssa. On mukava kuulla toisten tarinoita.
Ite muistan yheltä riparilta vuonna 2010 kun meillä oli hiukan riehakkaampi porukka. Niin sitten isoset ottivat hartauksissa aina omat pikkusensa siihen ympärille, että oli sitten helppo hiljentää.
Oman hartauteni siltä leiriltä muistan hyvin. Kerroin ekaa kertaa omasta elämästäni avoimesti hartaudessani. Mua pelotti silloin ihan hirveesti. Mulla on tapana aina tehä hiukan myöhässä kaikki. (vinkkinä kaikille: valmistaudu ja tee jo vaikka ennen leiriä). Tätä hartautta kun väsäsin hirveellä kiireellä paniikissa isoison kanssa, samana päivänä. No me tehtiin vaan sellanen lappu missä luki sanoja tai kysymyksiä. Se oli sellanen tukilappu, että kerroin sitten omin sanoin kaikki enkä lukenu paperista. Sain paremmin sen avulla kontaktia kuulijoihin.
Se hartaus oli todella henkilökohtanen, ja kuten arvata saattaa, herkkänä ihmisenä mä puhuessani itselle aika vaikeista asiosta purskahdin itkuun siellä tietty. Eikä siitä puhumisesta tullu enää mitään. Mutta tosiaan kun ne mun omat pikkuset oli siinä ihan lähellä. Niin yksi katsahdus niihin päin riitti ja näin sen kuinka ne tuki mua ihan täysillä siellä. Ja sen hetken muistan kyllä ikuisesti. Ne pikkuset oli silloin aivan mahtavia. Sain voimaa niistä ja vedin sen hartauden loppuun kunnialla. Ja sen päätteksi ennen kuin lähettiin nukkumaan niin ne jäi vähän jälkeen ja sano parit rohkaisun sanat siihen. Wow, mitä pikkusii!
Oli ihan pakko jakaa tää tänne!
vitsi oishan mulla muitakii hyviä hartaustarinoita... :DD
Uusimmat kommentit