Joulu on kivaa aikaa, mutta omasta mielestäni siitä on tullut kauhean kaupallista. Hyvä kun oli tottunut siihen, että syksy oli loppumaisillaan ja lukion abivuosi oli alkanut, niin heti LOKAKUUSSA tuli joulutavarat kauppoihin. Herttilettis melkein KOLME kuukautta ennen joulua :o Ihan hämäännyin ja hämmennyin näistä kaikista kirkkaista joulupalloista ja muista härpäkkeistä! Ne hyökkää kauppojen muiden tavaroiden kimppuun vuosi vuodelta aikaisemmin ja valtaa kaikki paikat.
Pitäis jo hipsiä tästä nukkumaan, mutta minkäs sille mahtaa, että iski miäletön yöllinen inspiraatio! Ja rautaahan pitää takoa kun se on kuumaa!
Tervehdin teitä kaikkia käyttäjiämme vielä varapuheenjohtajan ominaisuudessakin.
Tervehdys!
Kerrassaan upeaa, että tällainen homma saatiin vihdoinkin käyntiin. Silloin, kun minä olin viime vuosituhannen lopussa isosena Kaarinan seurakunnassa lähellä Turkua, ei ollut puhettakaan, että isoset menisivät jonkun toisen seurakunnan leireille isosiksi.
Kun Kotimaa24:n tästä projektista tiesi kertoa, halusin välittömästi selvittää olisiko minusta jotenkin hyödyksi. Ylläpitäjät ehdottivat kaikenlaisia eri vaihtoehtoja, mutta blogin pitäminen tuntui omimmalta.
Mutta hieman itsestäni tähän alkuun:
Mun mielestä leirin yks parhaimmista hetkistä on se, että jokaisen päivän päätteeks kokoonnutaan yhessä hiljentymään ja rukoilemaan iltahartauteen. Saa hetkeks koota ajatuksiaan ennen seuraavaa päivää ja olla vaan yhessä muiden kanssa. On mukava kuulla toisten tarinoita.
Ite muistan yheltä riparilta vuonna 2010 kun meillä oli hiukan riehakkaampi porukka. Niin sitten isoset ottivat hartauksissa aina omat pikkusensa siihen ympärille, että oli sitten helppo hiljentää.
Tajusin, että mun aiemmissa teksteissä ei oo ollu oikeen mitään asiaa joten päätin, että nyt sitten on!
Sain kirjeen meidän kunnalta viime viikolla. Siinä luki:" Hei! Vapaa-aikalautakunta on 21.12.2012 valinnut sinut Esimerkilliseksi Nuoreksi 2012". Sen jälkeen kun olin lukenut sen niin olin ihan sanaton. Mua ei oo ikinä ennen valittu miksikään! Aloin miettimään, että miksi juuri minä. Tajusin, että ehkäpä seurakunnalla on näppinsä tässä mukana. Olin oikeassa.
Se hetki kun sä just ennen tutustumisiltaa saat omien pikkusten nimet ja panikoit että osaatko kaikkien nimet kun pitää pyytää se oma ryhmä koolle, että voidaan mennä jonnekin keskenään tutustumaan ja kysymään kivoja kysymyksiä. Fiilis on mulla tosi jännittyny!
viime vuonna olikin sitten tosi hauskaa kun oma pikkunen sanoo päin naamaa " Etten mä kyllä pidä susta yhtään" ai, että se oli mukavaa kuultavaa! Siihen sitten sopersin jotain epämäärästä.. hymyillen tietysti :)
Uusimmat kommentit