Huhhuhhuijaa c:
Nyt on sitten ensimmäinen kunnon rippileiri isosena pulkassa! Viikko oli hauska ja rento, työtoverit ja isoskaverit mukavaa seuraa ja pikkuiset asiallisia ja hauskoja! Kaikin puolin onnistunut leirikokemus takana! :3
Omista pikkusistani olin hirveän ylpeä koko leirin ajan. Uivat krokot tekivät kaiken niinkuin pyydettiin ja kaikki olivat aina paikalla oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.
Ajattelin kirjotella siitä, mitä pitää muistaa ennen kuin ripari alkaa. Pakkaaminen on aina yhtä kamalaa, ja mä en _yhtään_ tykkää siitä. Kauhee ahdistus ku pitää valita viikoksi vaatteita etukäteen! Sitten vielä kaikki muut muistettavat siihen päälle..
Ennen mä oon tehnyt tälläisen listan ennen leiriä:
[ ] Pyyhe
[ ] Lakanat
[ ] Paidat
[ ] yms yms......
(Tietenkin laitoin kaikki vaatteet ja kaikki erikseen...)
Mikä saa ihmiset liikkeelle? Mikä saa sinut ja minut innostumaan, antamaan aikaamme ja energiaamme johonkin? Tämä on varmaan kysymys, mille monet miettivät vastausta, varsinkin mainosmiehet. Monella tavalla meitä koetetaan houkutella ostamaan milloin mitäkin, osallistumaan milloin mihinkin, äänestämään milloin ketäkin. Meille luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Saat hyvän olon, helpon elämän, valtaa, voimaa ja kunniaa. Kovin pian vain lupaukset osoittautuvat tyhjiksi.
Hei vaan kaikille!
Jos vaikka alottaisin itteni esittelyllä, oon siis Anette ja toimin Laihian seurakunnas isosena :)
Sain just keväällä kahen vuoden isoskoulutuksen päätökseen ja pari riparia jo takana, yks edes tälle
kesälle ja lastenleireillä oon ollu about 10 kertaa :)
Tässä tehokkuutta ja itsevarmuutta vaativassa maailmassa nöyryydestä on tullut kirosana. Nöyrä ihminen on nössö ihminen. Mitään ei saa, jos ei pidä ääntä itsestään, ja vaadi omaa osaansa. Elämä on jatkuvaa kilpailua paikasta vihreällä oksalla. Kauniit ja rohkeat pärjäävät, vaatimattomat ja nöyrät tippuvat yli laidan. Onhan se totta, että tässä maailmassa arvot ovat muuttuneet armottomiksi ja kilpailu on koventunut. Siis jos aikoo ihan oikeasti pärjätä tässä maailmassa, pitää olla kovat kyynärpäät ja luja usko omaan pärjäämiseen. Siis jos aikoo pärjätä tässä maailmassa.
No niin. Aloitetaampa kirjoittamaan elämäni ensimmäinen blogimerkintä :)
Meillä alkoi maanantaina päiväripari. Meidän seurakunnassa ei oo piiiiitkään aikaan ollu sellaista. Tänä vuonna sitte seurakunta päätti järjestää sellaisen. Onhan se hyvä, että on vaihtoehtoinen ripari kun ei joillekkin leirit sovi. Meillä on siellä viiden hengen porukka ja kaikki on tosi mukavia riparilaisia! Mua kyllä jännitti, että minkälainen se päiväripari on ku oon ollu vaan leireillä. Kumminkin se osoittautui tosi kivaksi hommaksi :)
Uusimmat kommentit