Isosilta. Isosille.

Toivo on tehty jaettavaksi!

Ma, 24/06/2013 - 12:54 -- kirsi

Mikä saa ihmiset liikkeelle? Mikä saa sinut ja minut innostumaan, antamaan aikaamme ja energiaamme johonkin? Tämä on varmaan kysymys, mille monet miettivät vastausta, varsinkin mainosmiehet. Monella tavalla meitä koetetaan houkutella ostamaan milloin mitäkin, osallistumaan milloin mihinkin, äänestämään milloin ketäkin. Meille luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Saat hyvän olon, helpon elämän, valtaa, voimaa ja kunniaa. Kovin pian vain lupaukset osoittautuvat tyhjiksi. Ei minusta tullutkaan kaunista eikä rohkeaa, onnellista ja tervettä, vaikka annoin aikaani ja rahaani tähän juttuun. Ei karppaus komistanut eikä rahapeli rikastuttanut. Julkisuus ei tuonut kunniaa, eikä personal manager elämän hallintaa.
Jeesuksella oli kovin nurinkurinen tapa lähettää ihmisiä työhönsä. Paavali oli mahdottomin tapaus kristityksi. Hän oli nuori ja kiihkeä älykkö; oppinut juutalainen, joka koki velvollisuudekseen tappaa kaikki kristityt vääräoppisina. Tuolla miehellä ei totisesti ollut etsikkoaikaa eikä elämän kriisiä meneillään. Kiihkeän mustavalkoisena hän matkusti ympäri sen aikaista maailmaa paljastaen kristittyjä ja kivittäen heitä kuoliaaksi jumalansa nimissä. Juuri hänet Jeesus pysäytti keskellä tietä matkalla Damaskokseen. Paavali sai kokea Jeesuksen voiman ja kirkkauden. Hän sai kokea oman avuttomuutensa näkökyvyn menettämisenä. Ja lopulta hän sai näkönsä, ja uuden tehtävän; mennä kertomaan Jeesuksesta. Paavalista tuli kristitty, ja sitä hän oli elämänsä loppuun saakka.
Mikä minun elämääni liikuttaa? Se ei ole lupaus helposta ja mukavasta. Se ei ole lupaus kärsimyksestä kirkkaamman kruunun saamiseksi. Paavali on sanonut sen Timoteukselle näillä sanoilla: ”Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.”
Jeesus on sinnikkäästi valaissut elämääni kirkkaalla taivas-ledillä. Hän on oikein osoittanut ne paikat elämässäni, missä pieleen menee, ja pahasti. Oman avuttomuuteni elämän hallinnan suhteen olen löytänyt jo monta vuotta sitten. Sitä vaan tekee asioita, jotka ovat väärin, vaikka ei haluaisi. Joskus sitä jopa haluaa tehdä väärin. Tuon avuttomuuden keskellä olen saanut mahdollisuuden nähdä tätä maailmaa Jumalan silmin. Ja olen saanut tehtävän. Kerrankin jotain varmaa ja vastaanottamisen arvoista. Pelastus; ihmisarvoinen elämä, elämän tarkoitus, Taivas-paikka, ja tärkeimpänä rakkaus. Eikä muuten maksa mitään, eikä siinä vielä kaikki; samaan hintaan kuuluu armo ja anteeksiantamus, eli ei tarvitse yrittää enää olla mitään. Siinä on jotain, mikä liikuttaa. Se on jotakin, mikä on pakko jakaa, kun näkee lähimmäisensä taistelevan samojen asioiden kanssa kuin itse. Toivo on tehty jaettavaksi.
Kirsi Järvelin

Uusimmat kommentit

Uudet käyttäjät

  • rebeltec
  • skilledpiquant
  • cityjumprope
  • dieticianwacky
  • dumpguiltless
  • idiopathiclantern
  • ughthrobbing
  • mersu02
  • crampbay
  • intelligenceprior

Isosia pankissa

Tähän mennessä isospankkiin on jätetty kaikkiaan 27 isoshakemusta.