Ansioton Rakkaus Minun Osakseni!

Pidin eilen nuortenmessussa saarnan ensi sunnuntain evankeliumitekstistä. Ajattelinpa jakaa sen tännekin!
Tää on ensimmäinen saarna jonka pidin ihan yksin. Ja tuntu että sössötin, eikä kukaan saanu selvää, mutta ilmeisesti se meni ihan hyvin :) Todella hankala raamatunkohta ja sainkin siihen apua teologiystävältäni!

Kanaanilaisnaisen usko

21 Lähdettyään sieltä Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle.
22 Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: "Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni."
23 Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: "Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa."
24 Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten."
25 Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: "Herra, auta minua!"
26 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille."
27 "Ei olekaan, Herra", vastasi nainen, "mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia."
28 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot." Siitä hetkestä tytär oli terve

Tämä evankeliumiteksti oli minulle aluksi todella vaikea ymmärtää. Raamatunkohdan pääpointti on selkeä. Jumalan rakkaus kuuluu kaikille. Minä saan olla osallisena jostain sellaisesta, jota en voi ymmärtää koskaan täydellisesti.

Jeesus lähti pakanakansojen alueelle, jotta saisi olla rauhassa, mutta maine oli kiirinyt sinnekin.

Kertomuksen nainen oli kanaanilainen. Hänellä oli hätä, johon ei hänen omat keinonsa auttaneet. Kuultuaan Jeesuksesta, hän lähti etsimään Häneltä apua hätäänsä.
Nainen tunnusti Jeesuksen Messiaaksi, Daavidin pojaksi. Kun hän huusi Jeesukselle omaa hätäänsä ja tyttärensä hätää, hän pyysi vain ”Armahda minua” Hän jätti siten asiansa Jeesuksen armollisiin käsiin. Ei hän pyytänyt muuta.

Jeesus ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapsissa tämä synnytti esirukousta. ”Tee naiselle jotain, ettei hän valittaisi.” Heidän motiivinsa oli väärä. He eivät pyytäneet tätä rakkaudesta naiseen vaan että he itse saisivat kulkea rauhassa. Jeesuksen tyly vastaus ” Ei minua ole lähetetty tänne muita kuin Israelin kadonneita lampaita varten” sammutti heidän rukouksensa. Mutta mitä teki nainen? Hän jatkoi rukoilua.

Nainen tuli nyt Jeesuksen luo, ja heittäytyi hänen jalkoihinsa ”Herra, auta minua” hän sanoi. Hän tarvitsi itse apua Jeesukselta. Hän tarvitsi apua omaan epäuskoonsa ja ylpeyteensä.

Jeesus siis tuli maanpäälle Israelin kansan kadonneiden lampaiden vuoksi. Hän antoi käskyn ”menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Tämä kertoo sen että, joka ottaa Jeesuksen sydämeensä saa iankaikkisen elämän.

Entä "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille." Jeesus osoitti tällä lauseella sen, että Jumalan armo kuuluu vain niille, jotka ovat Jumalan kansan jäseniä. Että hänen hätänsä ja tuskansa ei ollut mikään peruste tai syy sille, että hän saisi armon Jumalalta. Uskon kautta me tiedetään, että hätä ja tuska kuuluvat meille siksi, koska olemme syntisiä. Eikä tämä sano sitä että meidän pitäsiä apua saada. Apu saadaan yksin Jumalan sydämen rakkauden tähden, ei hädän suuruuden tähden.

Nainen tunnustaakin, ettei hänellä ole oikeutta saada apua Herralta. Hän ei kuulunut Jumalan lupausten piiriin. Naisen seuraavat sanat todistivat hänen suuren uskonsa "mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.”

Mitä se sitten tarkoittaa? Juurikin sitä että Jumalan armo on ansioton rakkaus minun osakseni.

Nainen sai avun koettelemuksien kautta. Hän sai oppia tuntemaan Jeesuksen armon ja rakkauden. Naisen usko kasvoi pelastavaksi uskoksi. Naisen usko oli suurta uskoa, koska se hän näki Jeesuksen sydämen rakkauden.