Ihanaa Jeesuksen synttäripäivän iltaa isoset! :)
Mä ajattelin tulla heittämään teille ajatuksen pohdittavaksi joulun kunniaksi.
Oletko muistanut joulujuttuja tehdessä muistaa joulun synttärisankaria? Tyyppiä, joka syntyi kauan aikaa sitten köyhiin oloihin aivan tavalliseen karjasuojaan. Kuningasta, joka nukkui härkien ruokakaukalossa ilman kruunua tai kultareunaista viittaa.
Kun olimme tulossa Englannista riparilta lentokoneessa kohti koto-Suomea, riparipappimme kysyi, voisinko jakaa ehtoollista konfismessussa. Pala loksahti kurkussani. Mietin sadasosasekunnin ja vastasin: "JOO! Mutta osaanks mä?" Lupauduttuani tehtävään, pappi lupasi opastaa ja ohjeistaa käytännön jutuissa, jotka liittyvät ehtoolliseen. Aloin mielessäni miettiä, että olenko mä tarpeeksi hyvä ihminen jakamaan ehtoollista, pyhää ateriaa, jonka Jeesus on itse meille asettanut. "Olen täysi-ikäinen, olen käynyt rippikoulun ja minut on konfirmoitu. Ymmärrän ehtoollisen merkityksen.
Hellurei!
Olin tänä kesänä kahdella riparilla. Toinen oli kotiseurakuntani tavallinen leiri Tampereen kupeessa ja toinen vähän erikoisempi reissuripari. Sain nimittäin kunnian olla toista kertaa mukana riparilla Englannin Yorkshiressä, kahden tunnin ajomatkan päässä Manchesterin keskustasta. 15.-22.7. olleella leirillä oli mukana 24 leiriläistä viisi isosta, minä apuopettajana (vähän niin kuin yli-isonen) sekä pappi ja nuorisotyönohjaaja. Englannista joukkoomme liittyi paikallinen youth officer ja viisi isosta.
Uusimmat kommentit