Nyt iski kaipaus ja syvälle. Tuli kamala ikävä leiriä, leiriläisiä, yhteisiä hetkiä ja etenkin isoskoulutusta. Isoskoulutus jatkui koko yhdeksännen luokan ajan, mutta loma on ollut hiljainen ja korvaajana on toiminut kaksi riparia. Tuntuu todella kurjalta kun ei voi vaan sopia ja nähdä isoskavereita samantien vaan tulisi odottaa seuraavaan isoskoulutukseen, johon ei välttämättä opinnoilta riitä aika... En tahtoisi luopua ainosta ns. oikeasta harrastuksestani ja menettää sanalla hybiä ystäviäni. Tosiystävyys säilyy, mutta en usko että muillakaan riittää vapaalla enää samalla tavalla aikaa kuin ennen.
Kommentit
Tsemppiä!
Toivon tosiaankin että pystyt jatkamaan isoskoulutusta ja että ainakin ystävät säilyy! Ite oon ainakin huomannu, että vaikka kavereita näkee kiireen takia harvemmin, jotenki niitä hetkiä kun oikeesti nähdään osaa arvostaa paremmin :) Jos muuten kesällä on tekemisen puutetta, ni kannattaa myös kysyä jos teidän seurakunta haluais järjestää jotain vaikka isosille suunnattua toimintaa, ni näkisit kavereitakin samalla :)