Isosilta. Isosille.

Kolmenlaista kuolemaa

Ke, 11/09/2013 - 13:58 -- kirsi

Onko muuta yhtä tavallista, ja silti vähän käsiteltyä asiaa, kuin kuolema. Vaikka elämme länsimaisessa järki-yhteiskunnassa, niin edelleen kuolemasta puhuminen on tabu, kielletty aihe. Koetaan jotenkin vääräksi ja sairaaksi puhua kuolemisesta. Ikään kuin puhumalla siitä manattaisiin kuolema paikalle.

Kuitenkin moni meistä elää kuin kuollut, ilman elämää. Joku kipu, ahdistus tai muu kärsimys saa meidät toivomaan kuolemaa. Pakenemme elämän kipeitä asioita kiireeseen, päihteisiin tai oman mustan mielemme syövereihin. Emme kohtaa toisiamme, emme tee sitä, mikä kiinnostaa tai missä olemme hyviä. Raahaudumme vain päivästä toiseen, ilman iloa ja elinvoimaa.
Jokainen meistä kuolee joskus. Jotkut tekevät sen useammin kuin kerran. Näitä rajallakäymis-kokemuksia on paljon. Niitä yritetään selittää milloin aivojen sähkötoiminnaksi, milloin valekuolemaksi. Mielenkiintoista on, että kaikkien rajalla käyneiden ja sieltä palanneiden ihmisten elämä muuttuu. Nämä ihmiset alkavat elää. He tekevät kuolemansa jälkeen vain mielekkäitä asioita, ja näkevät eri tavalla elämän ja ihmiset ympärillään. Tavallaan heistä tulee onnellisempia, he osaavat arvostaa elämää.

Ensi pyhän aihe väittää, että Jeesus antaa elämän. Ihan konkreettisesti Jeesus herätti kuolleista useammankin ihmisen. Mutta Jeesus väittää myös, ettei yksikään, joka häneen uskoo, ikinä kuole. Jeesus voitti kuoleman, ja siksi me saamme elää myös kuoleman jälkeen. Tämä on monelle meistä vaikea asia. Tämän elämän jälkeen sitä ajattelee kuin Job;
Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?
Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu,
minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.

Toivomme kuolemalta lepoa ja olemattomuutta. Ruumiin maatumista ja elämän myrskyjen laantumista. Jos elämä on yhtä helvettiä, niin kuolema on tervetullut päätös ahdistukselle ja kivulle.

Job sai kokea, miten Jumala voi rakentaa elämän uudelleen. Elämästä voi löytää taas iloa ja onnea. Jeesuksen seurassa voimme elää tässä ja nyt. Vaikka Jumala sallisi elämäämme jotain sellaista kuin aikanaan Jobille, niin voimme kaiken sen keskellä elää täyttä elämää. Sekä ilo että suru kuuluvat elämään. Kipu on tehty kohdattavaksi, eikä elämää tarvitse juosta karkuun.

Kuoleman ei tarvitse olla surullinen loppu elämälle, vaan kapea portti parempaan todellisuuteen. Jumalan lapsina ja Jeesuksen lunastaminen voimme odottaa kuolemaa kuin uutta elämää. Kun aikanaan me teemme tiliä tästä ajasta, ei meitä odota kolmas kuolema; ikuinen ero Jumalasta. Meille on tarjolla uusi elämä uudessa luomakunnassa, missä mikään paha ei pääse kiusaamaan meitä.
Kirsi Järvelin

Uusimmat kommentit

Uudet käyttäjät

  • rebeltec
  • skilledpiquant
  • cityjumprope
  • dieticianwacky
  • dumpguiltless
  • idiopathiclantern
  • ughthrobbing
  • mersu02
  • crampbay
  • intelligenceprior

Isosia pankissa

Tähän mennessä isospankkiin on jätetty kaikkiaan 27 isoshakemusta.