Tänään oli taas mitä mahtavin päivä! Meillä oli täällä Nurmijärvellä, Klaukkalan kirkossa veisumaratoni. Lauloimme kaikkien osallistujien voimin koko punaisen laulukirjan läpi kannesta kanteen ja mitään taukoja pitämättä. Kuutisen tuntia siinä meni jutellessa ja laulaessa kaikkien uusien ja vanhojen isosten sekä ohjaajien kesken. Oli meillä myös mahdollisuus soittaa kitaraa ja bassoa (jonka eräs ohjaaja oli ihan minua varten pyytänyt sinne), ja tottahan toki minä ja eräs uusi isonen käytimme mahdollisuuden hyväksemme.
Kirkon tarjoilut olivat jälleen kaikkien mieleen, eikä ilmapiirissä ollut mitään moitittavaa. Jos koko ajan ei jaksanut laulaa, sai vain olla ja puhua kahvia/teetä siemaillen ja nauraen :)
Tuli sieltä vanhasta ja tutusta laulukirjasta löydettyä pari uutta suosikkia ja vahvistettua mielipidettä lempparista. Meillä oli myös äänestys parhaasta veisusta: Voittajana numero 10 - Mitä silmät ei nää ja aivan kannoilla kuulemma numero 14 - Tuu mun vaimoksein. Sen kyllä huomasi, että ikuiset suosikit ovat ikuisia suosikkeja, ja harvat osaavat muuta kuin ne suosituimmat laulut. Lisäksi, oli ihanaa päästä vihdoinkin laulamaan muutama "kielletty" veisu. (Meillä on ollut tapana jopa kesäisin pyytää lupaa laulaa 44 - Tulkoon joulu, ja sen lisäksi jokaisen ohjaajan inhokki 12 - Paha vaanii).
Ei tullut tuon illan aikana oikein hampaita herkuilta, vatsalihaksia naurulta, hymyä huulilta tai lauluja ääneltä säästeltyä. Kaikin puolin onnistunut ilta siis takana. Ensi vuonna jälleen uudelleen sitten! Taidan tästä mennä lepuuttamaan ääntäni :)
Uusimmat kommentit