Se hetki kun sä just ennen tutustumisiltaa saat omien pikkusten nimet ja panikoit että osaatko kaikkien nimet kun pitää pyytää se oma ryhmä koolle, että voidaan mennä jonnekin keskenään tutustumaan ja kysymään kivoja kysymyksiä. Fiilis on mulla tosi jännittyny!
viime vuonna olikin sitten tosi hauskaa kun oma pikkunen sanoo päin naamaa " Etten mä kyllä pidä susta yhtään" ai, että se oli mukavaa kuultavaa! Siihen sitten sopersin jotain epämäärästä.. hymyillen tietysti :)
Kaikki riparit joilla oon ollu, on ollu jotenkin niin erilaisia, mutta silti niin samanlaisia. En voi sanoo että joku ois ollu erityisesti paras ripari.
Viime kesästä voin sanoo että se oli käänne kohta mun isosuudessa. Koska silloin tajusin että mun tekemisillä ja sanomisilla on oikeesti merkitystä.
Mulla ei oo koskaan ollu omaa isosta. Se on aina harmittanu mua, koska mä oisin ehdottomasti sellasen halunnu. Odotin sitä eniten omalla riparillani, ja sitten mulle käy ilmi, että just tänä vuonna meillä ei oo isosia täällä päiväriparilla, KOSKA SELLASSIA EI KUULEMAA TARVITTU! mitä ihmettä kysyn vaan?
(oon todella epäselkee kirjottaja. asiat hyppii ja minä hypin)
Viime kesänä olin kesän ensimmäisellä riparilla. Fiilis siellä oli alunalkaen sellanen mukaansa tempaava ja innokas. Mun pikkuset oli hauskoja tapauksia. Ja kaikki pikkuset oli sellanen joukko ihmisiä, jotka veti alusta alkaen yhtä köyttä ;) (meillä oli siis joku juttu että, pidetään nyt tästä köydestä kiinni koska se on kivaa)
Tolta riparilta tuli eniten pikkusia meijän nuoreen seurakuntaan.(millä mä oon olluisosena). Ja yhä edelleen tän riparin kanssa on riparitapaamisia (kutsutaan niitä soluiksi). Ja ollaan käyty megazonessa ja raxissa monesti yhessä. Ja lintsilläkin kahesti. Joka johtuu isoilta osin, koska meitä todella ISOSIA TODELLA TARVITTIIN. Me onnistuttiin yhessä luomaan niin hyvä ilmapiiri sinne että pikkusten oli hyvä olla siellä!
Tää oli mulle kolmas ripari. Ja ensimmäistä kertaa mä uskalsin olla oma itteni isosena ja ittenäni. Että miksi pitäs tehä sitä mitä aina ollaan tehty, vaan tehä sitä mitä pikkuset haluaa. Jos ne haluu megazoneen, niin silloin sinne mennään eikä meinata. Isosen tärkein tehtävä on kertoa Jumalasta ja Jeesuksesta ja Mooseksesta ja leirikeskuksen kummituksesta ;) (toi viimenen olkoon vitsi, jonka vain harvat ymmärtävät)
Nii ja piti muuten vielä kertoa, että loppujen lopuks ton päinnaamaapuhujapikkusen kanssa tultiin loistavasti toimeen, (vaikka se kiipeskii katolle kun yritin kuulustella päivän pähkinää siltä) Voi noita muistoja! Niistä voisin kirjottaa ihan ikioman postauksen! Mistäs muusta haluutte kuulla? tohon kommenttia vain niin minähän mielelläni kirjottelen :D
Vitsi miten sekavaa tekstiä. Nyt vois palailla tuohon ripariin kuvien parissa ja kuunnelleen Fröbelin palikoiden "Oli synkkä yö" biisiä ja muistellen niitä hauskoja tilanteita siellä!
HYVÄÄ ADVENTTIA KAIKILLE! :D
Kommentit
ja pointti oli?
Niin en tosiaankaan tajuu taas mitä tuli kirjoteltuu.. pointti oli että Jumala on rakkaus, isoset on menevä pakkaus ja pikkuset on rakkaita <3