Parisuhteessa, ja miksei muissakin ihmissuhteissa, me naiset syyllistymme usein ajatusten ”lukemiseen”. Yritämme kovasti arvailla, mitä toinen ajattelee, ja miksi toinen tekee niin kuin tekee. Samalla oletamme myös toisen ymmärtävän meitä ilman sanoja. Loppujen lopuksi siinä saattaa käydä kuin sille miehelle, joka ajatteli lähteä lainaamaan naapurista ruohonleikkuria. Aikansa arvailtuaan toisen vastausta pyyntöönsä mies käveli naapurin ohi, heitti kivellä ikkunaan, ja huusi: pidä leikkurisi! Naapuri oli varmaan syystäkin ihmeissään.
Jumala osaa lukea ajatuksiamme, ja ymmärtää käytöksemme syyt paljon paremmin kuin me itse. Meidän itsemme takia Jumala kuitenkin haluaa, että me sanomme asioita ääneen. Pyydämme ääneen anteeksi tekoja, joita kadumme. Kiitämme ääneen, kun olemme kiitollisia, pyydämme ääneen, kun jotakin tarvitsemme. Silloin me tiedämme itse, mitä olemme viestittäneet Jumalalle. Silloin myös Jumalan viestit, Hänen rukousvastauksensa, ovat todellisempia meille.
Ensi sunnuntain aiheena on rukous. Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Siis huomaa; kanssa, ei vain Jumalalle. Puhuminen on tärkeää, mutta kuunteleminen on yhtä tärkeää. Se pätee niin suhteessamme Jumalaan kuin toisiin ihmisiinkin. Kuunteleminen tarkoittaa, että pysähdymme, emme tee mitään muuta, suuntaudumme siihen päin, jota kuuntelemme. (Nuorten Ihmissuhdekurssin määritelmää). Taas hyviä neuvoja sekä Jumalan että kaverin kuuntelemiseen.
Olikohan se Paavali, joka kehoitti meitä rukoilemaan lakkaamatta? Se ei varmastikaan tarkoita sitä, että meidän pitäisi koko ajan höpöttää jotain litaniaa mielessämme. Rukous on Jumalan läsnäolon tiedostamista, Jumalan tahdon huomioimista joka hetki.
Hyvää ystävää me muistamme usein. Juttelemme naamakirjassa, tekstiviesteillä, puhelimessa, kasvotusten. Aina löytyy uutta asiaa, kun elämä naurattaa tai rasittaa. Jumala on jotain vielä enemmän. Hän on vierellä koko ajan, kuin yhteen kasvanut siamilainen kaksonen. Pyhä Henki seuraa elämäämme, ja rukoilee puolestamme. Jumalan enkelit vartioivat vierellämme. Siinäpä hoitava väite meille yksinäisille, joita kukaan ei oikeasti ymmärrä, ja joista kukaan ei välitä. Eli ei se oikeasti ole niin, se vaan joskus tuntuu siltä:)
Siunausta päivääsi! Terv. Kirsi
Uusimmat kommentit