Kuinka syntyi isosten netti?

Isoset ry? Isosten netti? Pompelipedia? Miten kummassa ja kuka ihmeessä?

Tämä on tarina siitä, miten päädyit isosten nettiin lukemaan tarinaa siitä, kuinka syntyi sivusto, jolla juuri luet tätä juttua tämän sivuston syntymisestä. Edellisessä virkkeessä ei ole mitään tolkkua. Jatka lukemista.

Syksyllä 2007, toisen riparikesäni jälkeen, fiilistelin miten päheetä on olla isonen ja osata hurja määrä hulvattomia sketsejä, hauskoja riparileikkejä ja vaikka mitä kaikkea muuta ripareilta ja isoskoulutuksista tarttuneita taitoja ja tietoja. Kokonainen isossukupolvelta toiselle siirtyvä ja kehittyvä kulttuuri! Jostain syystä silti useimmiten riparin iltaohjelmaa isosporukalla suunnitellessa pää löi tyhjää, eikä niitä hauskimpia juttuja saanut kaivettua muistin syövereistä. Jos jotain kokoelmia oli, niin niissäkin oli vain ne samat iänikuiset jutut...

Eräänä päivänä sain käsiini hyvän ystäväni parille vihkonsivulle raapustaman listan. "Onko tässä siis tosiaan kaikki?" Kyllä, kaikki riparisketsit mitä kaveriporukassa muistettiin. Pyysin tietysti heti kopion itselleni. Niitä oli paljon, enkä edes tuntenut kaikkia ennestään. Kysyin oudompiin ohjeita, jotka tietysti kirjasin koneelleni tiedostoon. Joku tietysti kuuli sähköisestä listastani, ja halusi puolestaan siitä kopion. Seuraavaksi tietysti piti kirjoittaa ohjeet hänelle outoihin sketseihin. Miksei sitten loppuihinkin..? Ja leikit kaipaa kyllä ehdottomasti samanlaisen listan! Sain paljon apua innostuneilta kavereilta ja nuokkareilta. Mutta mikäs tälle kokoelmalle nimeksi? Ihmelärpäke? Taikalista? Tää on kyllä vähän tällanen, että kun tän avaa, niin voi löytyä ihan mitä vaan... Pompelipossun taikalaatikko? Kuulostaa vähintäänkin hölmöltä. :D No, olkoot työnimi. Niin vissiin...

Tekstitiedoston lähettely kaikille halukkaille alkoi tuntua vaivalloiselle, homma piti saada nettiin vapaaseen jakoon. Ja olishan se kiva jos sitä ois helppo selata selaimella, niinkuin vaikka wikipediaa. Mistä sainkin idean... 

Hyvää ilmaista wikipalvelua oli vaikea löytää ja niimpä ensimmäisinä vuosinaan Pompelipedia seilasikin varmaan puolessa tusinassa eri palvelussa. BluWiki, Wikia, ShoutWiki, Wikkii... Suurimmillaan se kattoi yli 150 artikkelia, mutta eräs nimeltä mainitsematon *köhShoutWiki* *köh*, meni nurin ja viimeiset varmuuskopiot olivat yli puoli vuotta vanhoja, sietämätöntä! Olisin varmaan pian luovuttanut, ellen olisi samoihin aikoihin sattumalta törmännyt Isosen Blogiin, jota piti muuan Oskari. Pohdiskelevat tekstit ja Blogin kylkeen koottu sketsi, leikki ja hartausmatsku saivat minut innostumaan uudestaan. Joku oli samalla asialla!

Päätimme Oskarin kanssa puhaltaa yhteen hiileen, ja pian ilmoilla oli myös idea yhteisestä isossivustosta. "Ja sit siinä vois olla tää wiki ja blogi ja keskustelualue... Ja oma domain pitää olla tietty!" Mokomat turkulaiset oli varanneet isonen.fi-osoitteen, joten meistä tuli isonen.net. Halusimme palvelun lopulliseksi nimeksi kuitenkin jotain kuvaavampaa tai kekseliäämpää, joten järkkäsimme nimikilpailun, ja niin meistä tuli isosten netti.

Sivusto kävi ennen julkaisuaan läpi monet vaiheet ja monet, monet luonnos- ja esiversiot. Lopulta kuitenkin kuoriutui uusimpiin vapaan lähdekoodin teknologioihin perustuva ja integroituva, modulaarinen, skaalautuva... (lisää tähän vielä ainakin kymmenen hienolta kuulostavaa sivistyssanaa, niin saat oikean kuvan) ... isossivusto, jonka ideoimiseen ja jatkokehittämiseen kaikki halukkaat voivat osallistua.

Tietysti tämän kaiken voi kruunata vain se, että homman jatkumo on turvattu: Sivuston omistaa ja sitä ylläpitää pakollisen paperinpyörittelyn jälkeen pian Isoset ry, eikä tämän kaiken tarvitse siksi edes rajoittua nettisivuihin. Kukaan ei estä yhdistystämme tulevaisuudessa vaikka järjestämästä omaa nuortentapahtumaa tai julkaisemasta lehteä. Meistä se vain on kiinni!

Toivottavasti jaksoit lukea tänne asti, sillä tällä tarinalla on opetuskin:

Pienelläkin teolla tai eleellä, olkoot se vaikka kyhäämäsi sketsimuistilistan jakaminen kavereille, voi saada lopulta liikkeelle suuren inspiraation ja hyvien tekojen aallon, niinkuin sormen kastaminen peilityyneen veteen saa pian koko lammen lainehtimaan.