Kiven valloitus

Kun lähdet valloittamaan kiveä ystäviesi kanssa. 

Suuret suunnitelmat, yhteiset haaveet ja suuret haasteet luovat kivenjärkäleen, jota yrität ystäviesi kanssa valloittaa.

Kivi tuntuu kaukaa niin pieneltä, helpolta valloittaa ystävien kanssa. Kun vihdoin pääsee kiven juurelle, kohoaakin edessäsi kylmä, korkea ja harmaa muuri. Kun yrittää yksin kiivetä ja hyppiä, huomaa ettei pääsekään.

Lopullinen määränpää olisi kiven toisella puolen, mutta eihän matka tuntuisi miltään, jos ei sen aikana olisi valloittanut tuota kiveä. Tulee kuitenkin hetki, jolloin on tehtävä valinta. Helppo tie kiven vieritse houkuttelee, mutta tyytyväisyys matkaan löytyy vain kiven huipulta ystävän seurasta.

Kaveri on kaikessa niin paljon parempi, tuosta vain kipusi kiven laelle. Harmittaa niin, etteivät Jeesuksen kädet näy kaverin nilkoissa hänen noustessaan, tai käsissä hänen nostaessaan sinut ylös. Jos Jeesus taas olisi auttanut sinut laelle, olisit myös huomannut, ettei kivellä olekaan hauskaa ilman kaveria. Seuraavalla lohkareella autat heti kaveria nostamalla hänet nilkoista kivelle, ja kaveri nostaa sinut käsistä seurakseen.

Vihdoinkin olette tuon kiven laella ystäväsi seurassa. Voitte katsoa yhdessä taaksepäin. Näette kuinka Jeesus auttaa teitä, ensin itse ja sitten toistenne välityksellä. Katsotte toisianne, tunnette ylpeyttä ja ystävyyttä, sekä Jeesuksen kädet olkapäillänne. Voitte kuulla jopa Jeesuksen riemullisen naurun. Voitte yhtyä nauruun, ja huutaa sielunsa pohjasta. Ja kun katsotte eteenpäin...

...edessä näkyy maali.

Ja ennen sitä vieläkin isompi lohkare.