Amerikan Yhdysvalloista on virrannut tänne Suomeenkin ajatus siitä, että "kristityn" tai "uskovaisen" tulee täyttää tietyt ehdot tai ajatella tietyistä asioista(Raamattu, dinosaurukset, homoseksuaalisuus, abortti YMS YMS) tietyllä - yleensä konservatiivisella tai fundamentalistisella -tavalla. En tiedä, onko suuntanani sitten se alakerta, mutta ajattelen melkeimpä päinvastoin: kristinuskon pitäisi olla nimenomaan vapautta laista ja tuomitsemisesta. Gal 5:1: "Vapauteen Kristus meidät vapautti", kuten Paavalikin kirjoittaa. Mikäli ajattelemme, että kristityllä on tai tulisi olla korkeampi moraali kuin muilla, ajaudumme ajattelemaan kuten fariseus vertauksessa fariseuksesta ja publikaanista - vaikka meidän tulisi ajatella kuten tuo publikaani.
Jumala vaatii meiltä vain uskoa, ja mikä parasta, vain Jumala voi tuon uskon meille antaa - se ei ole edes meidän omamme. Jo Vanhassa Testamentissa Jumala muistuttaa profeetta Jesajan suulla, minkälaista asennetta Hän haluaa ihmisiltä.
Jes 58:9-10:
Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi
ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet,
jos annat nälkäiselle omastasi
ja ravitset sen, joka kärsii puutetta,
niin sinun pimeyteesi koittaa valo
ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi.
Kaksi käskyä täyttää Herramme Jeesuksen Kristuksen mukaan kaikki lait ja profeetat
Matt 22:37-40:
Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.
Mitä sitten teemme muilla käskyillä tai edes koko Raamatulla? Muut käskyt ohjaavat meitä, kuinka toteutemma käytännössä noita kahta käsykä. Paavalin ja Mooseksen ohjeet kertovat myös ajasta: ne olivat kumpikin omalla ajallaan edistyksellisiä ja humaaneja ohjeita, vaikkeivat nykymittapuulla sitä välttämättä ole. Sananlaskuista ja Saarnaajan kirjasta löytyy myös ikuista viisautta, ajatuksia, jotka on oivallettu jo tuhansia vuosia sitten. Raamattu kertoo pääasiassa Jumalasta, Hänen teioistaan. Raamattu toimii yhdessä seurakuntayhteyden, sakramenttien ja rukouksen kanssa uskon synnyttäjänä ja ylläpitäjänä.
Kristuksen seurakunnan tehtävä on rakastaa, ei tuomita.
Ehkä, jos me tavalliset kristityt voisimme elää rakasten, kuva kirkosta voisi muuttua. Jos osaisimme sanoa heille, joista emme itse pidä tai heille, joita yleisesti, vakavasti tai merkittäviltä tahoilta painostetaan ja lyödään maahan, vihataan ja vältellään(maahanmuuttajat, transseksuaalit, homoseksuaalit, liberaalit, fundamentalistit, konservatiivit, kaikki ihmiset, sinä, minä): "Hei, sinä oot arvokas mulle ja Jumalalle, ja tiesitkö, että Jumala haluaa antaa sinulle pelastuksen ja kaikkea parasta!" Ehkä se muuttaisia meitä ja koko yhteiskuntaa. Kristuksen seurakunnan tehtävä on rakastaa, ei tuomita. Meistä jokainen tullaa tuomitsemaan vain omista teoistamme, ei toisten.(Room 14:4). Me kaikki olemme syntisiä, joten vain Herramme Jeesuksen Kristuksen armo on meidät pelastava. Aamen.
Julkaistu alunperin 24.3.2014 http://perusluterilainen.blogspot.fi/
Uusimmat kommentit