Keskustelimme Facebookissa eilen illalla hyvän ystäväni kanssa. Eräässä vaiheessa keskustelumme kääntyi siihen, kuinka onnekasta oli syntyä juuri Suomeen.
Etuoikeutettua asemaamme kuvaa hyvin usein hartautenakin käytetty tietoisku: Maailma tiivistettynä sadan ihmisen kylään.
Toisaalta meillä ei mene liian hyvin, kuten Yhdysvalloissa, tai liian tasa-arvoisesti, kuten Ranskassa. Yhdysvalloissa "hyvinvointi" menee jo pahoinvoinninpuolelle, kun eletään velkarahalla, ja elintavat ovat äärimmäisen epäterveelliset. Ranskassa "tasa-arvo" taas polkee ihmisarvon, kun esimerkiksi ei saa pitää koulussa tai julkisilla paikoilla minkäänlaisia uskonnollisia merkkejä.
Toisaalta Suomessa myös maantieteellinen sijainti on ihanteellinen. Olemme tarpeeksi pohjoisessa saadaksemme nauttia kaikista neljästä vuodenajasta, ja kesässäkin riittää hellepäiviä, vaikka osan mielestä niitä olisikin liian vähän. Olemme myös tarpeeksi pohjoisessa, jottei esimerkiksi malaria voi levitä maahamme. Sijaitsemme erittäin vakaalla fennoskandian kilvellä, joten myöskin maanjäristyksen, tulivuoret ja muut tektoniset katastrofit kiertävät maamme kaukaa.
Eilen ystäväni esitti tärkeä asian:
Oon kyllä niin onnellinen, että oon syntyny Suomeen enkä johonki ählämsähläm maahan, missä naisilla ei oo mitään oikeuksia.
Kuinka etuoikeutettuja olemme kun kristillisen kulttuurin myötävaikutuksesta myös tasa-arvo on kehittynyt valtavasti. Esimerkiksi kaksi tuhatta vuotta aiemmin ei orjien ja naisten asemien parantamisesta julistanut mikään muu kuin Raamattu: On vain yksi ruumis, jonka jäseniä me kaikki olemme (1. Kor. 12:12-26) ja, että kaikki me olemme Jumalan edessä yhtä syntisiä (Room. 3:23). Toisaalta Raamattu julisti myös asemien kääntymistä tulevaisuudessa: suurista tulee pieniä ja pienistä suuria (Mark. 10:31). Vaikka Raamattu puhuu paljon orjien ja naisten tasa-arvosta Jumalan edessä, eivät kristityt pyrkineet tietoisesti parantamaan heidän asemaansa yhteiskunassa. Laiskuutta yhteiskunnallisen aseman parantamiseen on perusteltu sillä, ettei sitä nähty tärkeänä: Jeesus palaa huomenna, ehkä viimeistään ylihuomenna, joten käytetään aikamme tehokkaammin pelastuksen julistukseen. Nyt kun Jeesus paluu vain venyy kuin Liminkalainen piimä, on yhteiskunnallisista asioista, kuten tasa-arvosta, tullut tärkeämpiä.
Nykyään asiamme on kuitenkin varsin hyvin. Ehkäpä liiankin hyvin. Kaikki tämä hyvinvointi alkaa tuottamaan pahoinvointia. Jos maailma tiivistettäisiin 100 ihmiseen, ei mukaan mahtuisi murhaajat, koulukiusaajat, masentuneet, työttömät, liikalihavat, kodittomat, kouluammuskelijat, väliinputoajat ja muut "hyvinvointiyhteiskunnan sivuvaikutukset". Hartautena tiivistelmä on puhutteleva, mutta valitettavasti ei koko totuus. Vaikka asiamme on joiltakin osin erittäin hyvin, on asiamme siltikin monella huonosti. Ihmiset ovat kroonisesti pessimistejä, kultaisimmastakin pilvestä etsimällä etsitään sen hiilenmustat reunukset.
Varmaa on, että olipa asiamme kuinka hienosti tahansa, tulemme aina löytämään jotakin valitettavaa ja jotakin korjattavaa. Ei ihminen osaa olla tyytyväinen siihen mitä on ja mitä on saanut. Ehkäpä taivaassa emme saa kaikkea haluamaamme ja olla mitä haluamamme, ehkäpä olemme tyytyväisiä siihen mitä olemme saaneet ja mitä olemme.
Uusimmat kommentit