Jotkut päivät elämän aikana jää mieleen. Niitä ei saa mielestään vaikka kuinka haluasi ja vaikka aikaa menee. Jokaiselle se on vielä eri päivä, milloin jonkun läheisen syntymä, häät, ripari, konffis tai läheisen kuolema. Itselleni tuo viimeinen on se jota en pysty unohtamaan koskaan. Mummoni kuolemasta tulee tänään tasan 4 vuotta ja muistan sen päivän vielä yhtä elävästi kuin eilisen. Vieläkin nämä päivät vaan lamauttaa minut, tuntuu siltä että mummoni olis varsinkin näinä päivinä erityisen lähellä mua. Jos en käy muulloin haudalla niin tänään se on vaan pakko. Hirvittävintä tästä tekee se, että näin isäni reaktion kun kuuli oman äitinsä kuolleen 61 vuotiaana.
Mutta onneksi teidän sen että kohtaan hänet vielä joskus taivaassa, Jumalan luota, olemmehan kahden maan kansalaisia. Näinä surullisina päivinä tietää vielä selvemmin sen että Jumala ja Jeesus on totta ja on olemassa taivas jossa näkee kaikki rakkaat vielä jonain päivänä.
Uusimmat kommentit