Isosilta. Isosille.

Kohdellaanko seurakunnissa nuoria eriarvoisesti?

Pe, 10/05/2013 - 02:44 -- Jennis

Ensimmäinen aiheeni tarttuu suoraan aiheeseen ja syystäkin. Aloitan kertomalla oman tarinani vuosi vuodelta. Seurakuntaa en paljasta tai paikkakuntaa mistä olen. Haluan pysyä anonyymina ainakin tästä aiheesta, joku voi tunnistaa minut,jolloin toivoisin palautetta aiheesta. :) Mutta asiaan!

Oli aikani hakea rippikouluun. Tuolloin tiesin, että haluaisin menestyä golffarina, joten parhain vaihtoehtoni oli, mennä golfrippikouluun vierumäelle. Kävin siellä rippukouluni monen muun nuoren kanssa. Kaverini hakivat "normaali" rippikouluihin. Sinä kesänä lähes kaikki kaverini suorittivat rippikoulunsa kukin missäkin. Oli aika mennä isoskoulutukseen. Ja päätin, että haluan golfrippikouluun isoseksi. Ilmottauduin seurakuntani isoskoulutukseen (silloinen isoskoulutus nykyään. ohjaaja-koulutus) Kävin, jokaisessa isoskoulutus kerralla, leirillä ja nuorten illoissa. Kerran en päässyt isoskoulutukseen se oli pääsiäiskirkko. Olin sairaalassa, en olisi kyennyt menemään kirkkoon.

Isoskoulutus läheni loppuansa oli aika hakea isosiksi leireille. Hain muistaakseni jokaiselle leirille. (paitsi yhdelle johtuen luistelun kesäleiristä, joka oli pakollinen mikäli meinasi olla kokoonpanossa seuraavana vuonna.) En kuitenkaan päässyt isoseksi. Meille annettiin mahdollisuus hakea kaupunki-rippikouluun, joka kestäisi 2viikkoa, joka olisi vain päivisin. Menin sinne. Meitä oli sinä vuonna 90isoseksi valmistunutta oli selvää siis, ettei kaikki olisi voinut saada leiripaikkaa, kun mukana oli vielä etusijalla edellis vuoden isoset, jotka eivät olleet päässeet isosiksi. Meille kerrottiin, että jos emme nyt saisi leiripaikkaa, olisimme seuraavana vuonna etu-sijalla saada leiripaikan.

Itselläni oli kuitenkin tiedossa, että menin golf-rippikouluun isoseksi, joka osottautui hyväksi, koska meitä oli 3 isosta, ja 27pikkuista. Eli aivan liian vähän, Pysyin lannistumattomana toiminnassa mukana, osa kavereistani alkoi tippumaan toiminnasta pois, eikä enään ollut aktiivinen, kuin minä. Itse jaksoin käydä, joka leirillä puhumattakaan nuortenilloista. Talven rippikouluihin haettiin isosia, en hakenut ollenkaan, muistaakseni olin luistelun talvileirillä. (tai vastaavaa..) Kyseisenä talvena aloin huomata ensimmäisen kerran tätä nuorten epä-arvoista kohtelua. Jotkut työntekijät, suosivat toisia enemmän. Toinen työntekijä ei edes moikannut, kun toinen taas aina tuli juttelemaan, jos edellis viikoolla ei ollut näkynyt.

Kevät alkoi lähestymään jälleen. Isoshaku alkoi hain kaikille ripareille joille vain pääsin. Olin ollut kaikilla leireillä mukana ja aktiivisesti toiminnassa. Kun isoset julkistettiin en löytänyt niemäni. Pienissä raivon puuskissa laitoin nuoripastorille viestiä asiasta, miksi asia oli näin? Olihan meille luvattu isospaikka. Ymmärsin, että kyseinen pappi olisi puolustanut, että minun on saatava isospaikka, mutta minulle ei annettu sitä. Perusteluina oli, koska olin taas menossa vierumäelle isoseksi, koska siellä oli jatkuva pula isosiksi tulevista. Kaverini, jotka olivat erittäin vähän aktiivisena toiminnassa mukana olleet pääsivät kuitenkin isosiksi, juuri tämän työntekijän leirille, joka suosii osaa nuorista.

Pysyin kuitenkin aktiivisena toiminnassa päädyin hakemaan talvileirille isoseksi, sinne olisi "varma" pääsy. Niinkuin pääsinkin. Silloin ollessani
ammattikoulussa opiskelu tahti alkoi kiristymään, enkä kerkeisi enään niin aktiiviseen nuorteniltoihin ja leireille. Kevään loppupuolella molemmat vanhemmat päättivät muuttaa. Isäni muuttaisi silloisen naisystävänsä (nyk.vaimo) luokse viereiselle paikkakunnalle. Äitini muuttaisi kaupungin toiselle puolelle. Muutin äitini kanssa kaupungin toiselle puolelle. Kävin välillä täältä nuortenilloissa, silloin olin kotona ilalla 11 aikaan, matka vei tunnin, koska suoraa bussi yhteyttä ei ollut.

Lopulta aktiivissuuteni hiipui, ja elämäni täytti kaikki muu tekeminen. Seurakunnassani näin jälkeenpäin ajateltuna oli erittäin paljon toisten nuorten suosimista. En ole musikaallinen, joten en voinut sen taidon perusteella päästä isoseksi. Onko oltava musikaalinen, jotta voi päästä isoseksi? Seurakunnassani yksi työntekijä halasi toista nuorta, joka oli kaverini olivat olleet samalla leirillä aikoinaan. Kyseinen työntekijä ei edes moikannut minua. Olen aika suorapuheinen ihminen oliko se syy miksi en päässyt isoseksi? Perusteluja en ole koskaan pahemmin saanut tästä asiasta. Viimeisen kahden vuoden aikana seurakuntani työntekijät ovat vaihtuneet aktiiviseen. Nuoria on ennätysvähän enään toiminnassa? Kysessä on kuitenkin kohtuu iso seurakunta, isolla paikkakunnalla.

Ovatko muutkin nuoret huomanneet, että kaikki ei ole kunnossa kyseissä seurakunnassa? En itse ole tyytyväinen seurakunnan menettelyihin ja tyhjiin lupauksiin, sen tietävät myös silloiset työntekijät. Haluan tuoda esille aihetta, että miettikää onko teillä tälläistä omassa seurakunnassa? Olenko ainoa, joka on sitä mieltä, ettei ole saanut oikeudenmukaista kohtelua?!

pahoittelen kirjoitusvirheitä, sillä minulla on lukihäiriö. Kommentoida saa, ja tuoda omaa mielipidettä vastailen kysymyksiinne mielelläni.

-hymytyttö

Kommentit

Käyttäjän Jussi24 kuva
Lähettänyt käyttäjä Jussi24

Kiitos ajankohtaisesta tekstistä ja tervetuloa blogailemaan isosten nettiin!

Luulen, että tilanteessasi nuokkarit ovat vain yrittäneet mahdollistaa mahdollisimman monen isosen pääsyn ylipäätään jollekin leirille, enkä siksi usko tuossa olevan välttämättä mitään henkilökohtaista taustalla. :) Mutta oot kyllä varmaan ihan oikeessa, että nuokkareille tuppaa helposti syntymään "suosikkeja" isoskoulutettavien joukosta, mikä ei ole kovin hyvä asia. Pakko myöntää että itsekin on saattanut isosena leireillä sortua joissain asioissa suosimaan leiriläisiä, joiden kanssa on parhaiten ehtinyt kaverustua. Nää asiat kannattaa jutella nuokkareiden kanssa selviksi, ettei kenellekään jäis mitään ikäviä ajatuksia hampaankoloon.

Lähettänyt käyttäjä tuulimaria

Tosi hyvä ja tärkeä teksti!

Mun mielestä olis tosi tärkeetä, että nuoriso-ohjaajat ja papit voisivat kertoa avoimesti valintaperusteluitaan. Varmasti monelle on jäänyt kaivertamaan, jos ei olekaan päässyt leirille vaikka onkin isoskoulutuksen käynyt. Pitää kuitenkin muistaa, että työntekijöiden päämäärä on luoda mahdollisimman hyvät tiimit jokaiselle leirille, ja heillä saattaa olla perusteluita, joita ei itse välttämättä ole tullut edes ajatelleeksi. Silti olisi tärkeää, että jokainen nuori saisi kuulla, miksi ei leirille päässyt. Isoskoulutus saattaa olla monelle hyvinkin käänteentekevä asia esim. itsetunnon tai rohkeuden kannalta, ja jos ei päässytkään leirille, voi nuoresta tuntua, ettei kelvannutkaan seurakunnan toimintaan.

Ehkäpä asia, mitä varmasti jokaisessa seurakunnassa olisi hyvä parantaa, on nuorten ja työntekijöiden välinen kommunikaatio niin ripariasioissa kuin tavallisessa toiminnassakin. Seurakunnan kuitenkin kuuluisi olla paikka, jossa jokainen nuori voi tuntea kelpaavansa sellaisena kuin on ja pääsee toteuttamaan itseään ja tuntea itsensä sitä kautta hyödylliseksi. Tähän liittyy myös mainitsemasi "suosikit" ja nuorten eriarvoisuus seurakunnissa. Ehkä tässä olisi asia, jota Isoset ry voisi lähteä jollain lailla parantamaan tai ainakin herättämään keskustelua aiheesta?

Lähettänyt käyttäjä Jennis

Kiitos kommenteista :)! Halaun tuoda esille, että lupaus on kuitenkin lupaus! Siitä asiasta on turha lipsua. Vaikka monelle isospaikka koitettiin järjestää miksi ne vähemmän aktiiviset pääsevät silti isosiksi? Ainakin viereisein seurakunnan ihmiset pääsevät, eikä siellä suosita nuoria, kuin kyseissä seurakunnassa. :)

Uusimmat kommentit

Uudet käyttäjät

  • rebeltec
  • skilledpiquant
  • cityjumprope
  • dieticianwacky
  • dumpguiltless
  • idiopathiclantern
  • ughthrobbing
  • mersu02
  • crampbay
  • intelligenceprior

Isosia pankissa

Tähän mennessä isospankkiin on jätetty kaikkiaan 27 isoshakemusta.