Syrjäytyminen

Voiko minun elämässäni tapahtua mitään ihmeellisiä asioita? Tuntuu, kuin elämä kulkisi vaan omaa rataansa. Arkinen aherrus jatkuu päivästä toiseen. Ensin on alkuviikko, sitten loppuviikko, sitten viikonloppu. Nyt on syksy, sitten tulee talvi, ja kevät ja kesä, ja sitten taas syksy… Onhan aika lohdullista, että elämä jatkaa kulkuaan. Toisaalta tuntuu, kuin eläisi kuin tosi tylsässä elokuvassa. Alussa tietää jo, mitä elokuva pitää sisällään. Joskus sitä vain toivoisi elävänsä jännärissä, toimintaleffassa, tai edes komediassa.