Keskustelualue:
Ajattelin aloittaa tälläisen keskustelun leirien vaikeista asioista. Voitaisiin yhdessä pohtia mikä leireillä on vaikeaa ja miten siitä voisi tehdä helppoa. Tuleeko keneelläkään mieleen mitään?
Itselleni vaikeus oli yhdellä riparilla saada oma ryhmä kuuntelemaan ja tekemään asioita. Siinä tilanteessa oli kyllä vaikeaa uskoa omiin isoskykyihin. Yritin kokeilla kaikenlaisia keinoja opettaa leiriläisiä, mutta vaikeaa se oli.
Mitä vaikeuksia teillä on ripareilla tai muilla leireillä?
Pieni ikäero tuo auktoriteettiongelmia
Pikkusten ja isosten välillä on yleensä korkeintaankin vain muutama vuosi ikä-eroa, eikä riparilaiset ole ikäluokkanakaan ihan helpoimmasta päästä. :D Ei oo helppoa isosen homma! Meillä toimii aika hyvin, kun kutsutaan esim. isoiso raamikseen ongelmaryhmien avuksi.
liian vähän isosia
Meillä vain on niin vähän isosia että isoisoa ei oo.. :/
Raamikset!
Itse olen huomannut, että monille ensimmäisen tai vielä toisenkin vuoden isosille raamikset ovat tosi paha paikka. Jos ei ole hirveästi kokemusta raamiksista ja Raamatun tuntemus ei ole vielä hirveän vahva, raamisten vetäminen voi olla tosi vaikeaa.
Kun itse kävin isoskoulutusta, meille oli ehkä kaksi "oppituntia" raamiksista, eikä niissäkään ollut kovin paljon hyödyllistä infoa. Kuulemma tilanne on parin viime vuoden aikana parantunut, mutta mun mielestä isosille raamikset on vieläkin hankalia. Leirillä aina joku ohjaajista käy isosten kanssa raamispaketin läpi ennen kuin se vedetään ja raamiksiin on aikaa about 30-45min riippuen leiristä. Joillekin isosille raamisten läpikäymisenkin jälkeen tuntuu pointit jääneet epäselviksi (en tiedä johtuuko se sitten isosista vai vetäjästä) ja 45min saattaa tuntua aivan liian pitkältä ajalta puhua asiasta, josta ei tiedä melkein mitään.
Mites muissa seurakunnissa? Miten iskossa käydään raamikset läpi? Onko niiden vetäminen vaikeeta? Entä miten leirillä käsitellään ja vedetään raamikset?
huono muisti...
Mun täytyy kyllä myöntää, että mulla on erittäin huono muisti isoskoulutus ajoilta D: Mä en muista kuinka hyvin me ollaan käyty raamiksia läpi, mutta ikinä ei ole tuottanut vaikeuksia puhua asioista. Jotenkin ne raamikset ovat olleet mulle helppoja puhua.
Meijän leireillä käsitellään mun mielestä raamikset hyvin. Kun rippileiriläiset ovat oppitunneillaan niin meilläkin isosilla on periaatteessa oppitunti. Me käsitellään raamiksen aiheet yhdessä nuorisotyönohjaajan kanssa. Me ollaan käytännössä ryhmä ja hän meijän isonen.
Mutta tosiaan raamikset ovat varmasti yksi leirin vaikeimmista asioista jollekin. Olisi hyvä jos isoskoulutuksessa käsiteltäisiin alusta loppuun yksi raamis ja isoset sitä kautta vähän kosketusta tuleviin leireihin. Vai olisko tää hyvä idea?
Vaikeuksia..
Meijän iskossa on kyllä raamiksey pääpiirteittäin hyvin käyty. Leirillä sitten oppareiden aikaan perehdytään raamikseen ka keskusteluun paremmin. Riippuu aina aiheestakin että kuinka paljon on tarvetta asiaa käydä. Ryhmäläiset mä oon saanu kuuntelemaan silleen että kerron paljon omaa kokemusta. Ja ei mitään hirveitä pläjäyksiä. Rennosti ja silleen. Jutellaan paljon muutakin ja tsillaillaan. Vaikeet ryhmät on hyvä viedä tilaan jossa ei ole virikkeitä. Itse esim. Monesti saunassa istunut:) ulkona on yleensä vaikeinta koska siellä tapahtuu koko ajan jotain. Paikkakin olisi hyvä valita isosten kanssa yhdessä ja pysyä siellä usemman kerran ajan. Se luo turvaa. Ja jos pikkuset haluaa muualle on niitten mielipidettä kuunneltava. :)
Tosiaan joo.
Meillä on siis ihan isoiso isosia varten joka voi tulla ryhmää rauhottamaan. Tai sitten ryhmätön isonen kanssa kaveriks. Isoiso on yleensä se joka tulee hädässä :) tai kun isonen ei kykene ollenkaan pitämään ryhmää.
Mutta millasia muita ongelmia ootte leirillä kohdannu?
Itse nimittäin vietin viime hiihtolomariparin tossulätkää katsoen.. Meijän riparilaiset ei lähteny sitten millään mukaan leikkeihin ja äksön peleihin. Me järjestettiin sitten tossulätkä ja norsupallo turnaukset! :) ja oli hauskaa! :)
raamikset ja lapsukaiset
Raamikset on hankala paikka niin meille kun lapsillekin (kutsun riparilaisii aina omiks muksuiks : D). PItää muistaa olla kärsivällinen heidän kanssaan. Ja itse pidän Eurajoen tapaa hienona (en tiedä tehdäänkö teillä näin). Joka päivä yhdellä oppitunnilla isoset käy yhden vetäjän johdolla päivän raamis läpi niin kuin isoset on riparilaisia ja vetäjä on isonen. Silloin me pystytään kysyy ne tyhmimmänkin kuuloiset kysymykset ja arvella millaisia vastauksia voi lapsilta tulla ja miten niihiin kommentoidaan tai miten johonkin kysymykseen vastataan. Ja siinä saadaan samalla "hyvän" isosen esimerkki miten otetaan hiljaisetkin huomioon. Meillä on mennyt siihen välillä tuntikin ja sekään ei ole aina halunnut riittää, koska keskusteltavaa olisi aina niin paljon : D ja (riippuen ryhmästä) raamis on yleensä niitä hetkii päivästä kun riparilaiset haluais hypätää yli. Mutta en haluu masentaa mutta näin on vaan asiat.
Oma isoseni
Muistan, että oman ryhmäni isonen(tyttö) hoiti homman erittäin hyvin ja hän oli ripari-isosena ns. newbie :D Ryhmässä oli mun lisäks yks poika ja kaks tyttöö. Minä ja tää toinen poika kiusattiin tätä isosta jatkuvasti, siis tietysti ihan ystävällisessä mielessä :) Ja meidän ryhmä oli melkein aina ensimmäisenä saanut raamiksen loppuun. Kyllä me ne ihan kunnialla saatiin tehtyä, ei siinä :) Voisin höpöttää, vaikka kuinka paljon omasta riparista, mutta eiköhän tämä tälläkertaa riitä :)